Päätin jo ennen vaihtoon lähtöä, etten tulisi kotiin käymään jouluna, koska a) lennot ovat niin kalliita, b) halusin käyttää ajan hyödyksi ja matkustella Amerikan mantereella. Koulu loppui lopputentteihin, jotka pidetään aina lukukauden viimeisellä viikolla. Syyslukukaudella kyseinen viikko oli muistaakseni vk 50. Mulla sattui olemaan neljä koetta ja yhdelle mantsan kurssille piti palauttaa jo edellisellä viikolla luentopäiväkirja. Loppukoeviikolla kampuksella piti olla kaiken maailman tapahtumia, jotta opiskelijat suoriutuisivat mahdollisimman hyvin kokeissaan, mutta toisin kävi. Kampuksen pääkirjasto sekä Ovid's (kampusravintola - mun lemppari) ja Starbucks-kahvila olivat auki joka ikinen päivä 24/7, jotta opiskelijat saisivat tarpeen vaatiessa kofeiinia ja ruokaa aivojen virvoittamiseksi. Kampuksella piti olla myös heti koeviikon alussa su-ma-välisenä yönä Midnight CrunchBrunch, perinteinen yöpalatapahutma, jossa olisi saanut ilmaista naposteltavaa (pizzaa siis) ja t-paidan. CrunchBrunch jouduttiin kuitenkin perumaan huonon ilman vuoksi, mutta onneksi t-paitoja sai seuraavana päivänä yhdessä kampusravintolassa.
Sää oli tosi huono koko koeviikon ajan, ja kaikki manasivatkin sitä. Heti maanantaiaamuna loppukokeet oli peruttu ennen aamukymmentä, koska yöllä satoi lunta/alijäähtynyttä vettä, joka oli vaarallista autoileville opiskelijoille ja professoreille. Minua koko tapahtuma nauratti, koska olin aikaisemmin kuullut juttua koulun ja kokeiden peruuttamisesta, mitä ei tapahdu koskaan. Tämä koeviikko oli varmasti yksi mieleenpainuvimmista koko yliopiston historiassa. Kokeita ei ole vissiin koskaan ennen peruttu huonon sään takia. Minulla olisi ollut marathon(juoksu)-kurssin tentti heti maanantaiaamuna, mutta se peruuntui. Myöhemmin iltapäivällä sain opettajaltani sähköpostin, jossa sanottiin, että koe suoritetaan online-tenttinä vastaamalla kolmeen pieneen esseekysymykseen, jotka lähetetään ohjaajalle sähköpostilla. Koko kurssi oli kuin vitsi, koska me vain juoksimme joka toinen aamu kurssikerralla. Lopuksi meillä kuitenkin oli kirjallinen lopputentti sekä välikoe keskellä lukukautta. Muut tenttini pidettiin normaalisti. Minulla oli yhtenä päivänä kaksi tenttiä, mikä on vissiin ihan normaalia. Jos opiskelijalla on kolme tenttiä samana päivänä, hän voi ymmärtääkseni anoa yhden tentin siirtoa. Minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä niin...en tiedä oliko se onnekseni vai ei. Viimeinen tenttini oli lukukauden viimeisenä päivänä klo 8 aamulla, joten kirjoitettuani tentin, palasin takaisin asuntolaani ja menin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Koko loppupäivä tuntuikin sitten surrealistiselta, koska koulu loppui ja olin täysin sekaisin ajasta. Päivä tuntui ikuisuudelta. :D
Viikonloppu menikin täysin koeviikosta toipumiseen ja ystävän perheen joululounaalle osallistumisessa. He halusivat pitää perheen joululounaan/illallisen jostain syystä viikon etukäteen. Pääsin siis kokemaan amerikkalaisen joululounaan, joka oli samanlainen kiitospäivälounaan kanssa. En oikein saanut nenääni tavallista joulun tuoksua, sillä ruokapöydässä ei tarjottu voimakkaantuoksuisia laatikoita tai graavilohta, joka kuuluu normaalisti aina joulupöydän antimiin. Amerikkalaisessa joulupöydässä ruokalajit olivat samoja kiitospäiväruoan kanssa jälkiruokia lukuun ottamatta. Ruoka on kuitenkin äärettömän hyvää ja jostain syystä se tuntui terveellisemmältä kuin ruoka yleensä tällä mantereella. Erikoista oli myös se, että vaikka perheet eivät siunaa normaalia perhelounasta tai -illallista, he kiittävät jumalaa kiitospäivä- ja jouluaterialla. Koko siunaustilanne kesti ehkä 15-20 sekuntia.
Ennen joulua meillä oli vajaan viikon verran lomaa, jonka aikana professorien piti antaa arvosanat opiskelijoille. Monet odottivat malttamattomina tuloksiaan ja hyppivät sitten onnesta tai surusta maanantaina tai tiistaina, kun kuulivat tulokset. Paras arvosana on A, huonoin D, ja I:llä ei pääse kurssista läpi. Omalla kohdallani arvosanat olivat ihan hyviä: sain monta A:ta, B:n ja yhden C:n, koska en jaksanut panostaa yhteen arkeologian kurssiin täysillä. Olen kuitenkin tyytyväinen tuloksiini. Kaikkein haastavinta tenteissä oli mielestäni monivalintatehtävät, joissa pitää oikeasti osata pikkutarkkoja asioita. Monesti lomaketta täyttäessäni tiesin lukeneeni asian edellisenä iltana muistiinpanoistani, mutta en vain muistanut kumpi jäljelle jääneistä vastausvaihtoehdoista olisi ollut oikea. Monesti vastausvaihtoehdoista pysyi hylkäämään yhden tai kaksi ja jäljelle jäi kaksi järkeenkäyvää vaihtoehtoa.
Muutama päivä ennen joulua pääsin opettamaan dubailaiselle kaverilleni piparkakkujen leipomista. Taikinaa emme ehtineet tehdä itse, joten metsästimme sitä kaupoista. Walmart oli lopulta pelastuksemme ja ostimmekin kaksi pakettia piparitaikinaa. Muotit saimme lainaksi asuntolani yhdeltä työntekijältä. Kuvittelin, että piparkakut olisivat kaikkialla tunnettuja, mutta dubailainen ystäväni, Trudy, tai hänen veljensä Kevin eivät olleet koskaan aikaisemmin maistaneet tai leiponeet kakkuja itse. Itse asiassa piparkakut eivät ole kauhean suosittuja Amerikassakaan, mikä on mielestäni hieman kummallista. Monet amerikkalaiset perheet eivät leivo pipareita jouluna vaan jotain muita sokerikeksejä tai vastaavia. Pipareiden tekeminen oli hieman haasteellista, koska taikina oli melko tahmeaa ja jäi pöytään kiinni vaikka käytin paljon jauhoja. Onnistuimme kuitenkin lopulta varsin hyvin hassujen muottien (pingviinejä, enkeleitä, ohutkaulaisia pipariukkoja, joiden päät irtosivat liiankin helposti...) ja sokerikuorrutteen avulla.
Lomalla ehdin käydä myös Cincinnatissa kaverin kanssa luistelemassa sekä Newport Aquariumissa Kentuckyn ja Ohion rajalla. Akvaario oli tos0i kiva, koska siellä oli kaloja ympäri maailman, sammakoita, kilpikonnia ja muita matelijoita, krokotiili, saukkoja ja muutamia lintuja tropiikista, sekä tietenkin haita. Kaikkein hauskimmat kohteet akvaariossa olivat kala-akvaariot, joista yhdessä eleli kala, joka ui ylösalaisin, sekä meduusaosio, jossa oli tosi paljon erilaisia vedessä lilluvia meduusoja.
Asuntola ja kampus tyhjenivät täysin opiskelijoista joulun aikaan. Ainoat asukkaat olivat vaihto-opiskelijat, kansainväliset opiskelijat sekä asuntoloissa työskentelevät ihmiset. Oma asuntolani tuntuikin varsin mukavalta loman aikana, koska käytävillä ei näkynyt juurikaan ihmisiä ja saimme vallata sohvia ja tv-aulan milloin vain halusimme muutaman kansainvälisen ystäväni kanssa. Joulupyhiksi minut kutsuttiin ystäväni perheen luo. Jouluaattona heillä oli tapana käydä kirkossa, jonne minäkin lähdin mukaan. Tapahtuma oli oikein mukava, tosin hieman tavallisuudesta poikkeava, koska en yleensä käy joulukirkossa. Kirkko oli kuitenkin äärettömän mukava; se oli aika moderni ja suuri, ja itse "jouluhartaus" oli varsin rokahtava ja hilpeä toisin kuin surullinen ja haikea jumalanpalvelus, jonka muistan kouluajoilta. Kirkon jälkeen menimme takaisin ystäväni kotiin ja söimme jouluaterian yhden tuttavaperheen kanssa. Minä tarjosin myös glögiä, jota löysin Cincinnatin valtavankokoisesta kansainvälisestä ruokakaupasta juuri ennen joulua. Amerikkalaiset pitivät juomasta ja minä sain vastaavasti maistaa Eggnogia eli munatotia, joka on maitopohjainen maustettu joulujuoma. Se maistui hieman kummalliselta, mutta hyvältä. Kuvittelin sen kuitenkin olevan lämmintä, sillä se olisi sopinut kylmään jouluun paremmin.
Joulupäivä oli kuin elokuvasta, sillä yöllä satoi paljon lunta ja maa oli täysin valkoinen aamulla. Perheellä oli tapana antaa toisilleen lahjoja joulupäivän aamuna, ja yllätyksekseni myös minä sain joulusukan ensimmäistä kertaa elämässäni. Kävin perheen äidin kanssa joululounaalla samaisessa perheessä, jonka kanssa aterioimme aattona, ja ihmiset olivat kovin kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisesta joulusta. Joulusauna ainakin oli kovin erikoinen perinne heille. Vietin vielä yhden yön ystäväni perheessä, sillä heti seuraavana päivänä olin lähdössä omalle matkalleni Washington D.C.:hen, New Yorkiin, Torontoon ja Ottawaan. Perheen äiti lupasi viedä minut Lexingtonin lentokentälle tapaninpäivän aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti