Floridan kone lähti ja tuli takaisin ainakin viisi leveästi hymyillen opiskelijaa rikkaampana. Lähdin neljän vaihto-opiskelijakaverini kanssa Floridaan omatoimiselle minilomalle. Skippasimme kaksi päivää koulua tällä viikolla, jotta saisimme hieman enemmän aikaa Orlandon katujen ja ihmeiden tarkasteluun. Minä, kolme saksalaista ja yksi itävaltalainen lähdimme matkaan lentokoneella keskiviikkoiltana. Saavuimme Orlandoon illalla seitsemän aikaan ja suuntasimme heti kohti autonvuokrausfirmaa. Autonvuokraamisessa meni vähän kauemmin aikaa kuin mitä olimme suunnitelleet, ja jouduttiinkin ihan varmuuden vuoksi ottamaan ylimääräinen vakuutus auton seuraksi. Hintaakin tuli vähän enemmän, mutta saatiinpahan auto. Seuraavaksi lähdimme ajamaan kohti hotellia, joka sijaitsi lähellä autonvuokrausfirmaa ja noin 20 minuutin ajomatkan päässä Orlandosta.
Torstaina lähdimme aamulla ajamaan kohti itärannikkoa ja Cape Canarevalia. Tarkoituksena oli mennä Kennedy Space Centeriin, jossa kiersimme bussireitin rakettien laukaisualustan lähelle sekä toiseen kohteeseen, jossa näimme muutaman dokumentin Amerikan ja Venäjän välisestä avaruuskilpailusta ja nostalgisista videopätkistä amerikkalaisista astronauteista ja kuulennoista. Oli aika nostalgista nähdä rakettien laukaisualustat (tosin pitkän matkan päästä) koska ennen Floridan matkaa en edes ollut tajunnut, että raketteja laukaistaan just Orlandon läheltä. Bussikierroksen toinen pysäkki oli avaruuskeskus, jossa oli tietenkin matkamuistopuoti, pari pientä museota sekä isossa hallissa jättimäinen raketti. Tää kyseinen raketti ei tainnut kuitenkaan olla oikea avaruusraketti.
Avaruuskeskusreissun jälkeen lähdimme ajamaan hieman etelään, jolloin pääsimme Atlantin rannikolle Cocoa Beachille. Kun saavuimme rannalle, aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta koska päivä oli ollut lämmin, halusimme mennä rannalle. Minua ei haitannut vaikka ilma oli hieman viileä kovan tuulen vuoksi, joten mereen pulahtaminen ei ollut vaikeaa. Merivesi ei ollut ollenkaan kylmää, ehkä 20 asteen tienoilla, kun taas ilma oli jo vähän viileähkö tuulen vuoksi. Hypimme innoissamme suuriin aaltoihin vaikka kuinka kauan, minkä jälkeen keräilimme simpukoita rannalta.
Perjantaina minä ja Lisanne lähdimme kohti Disney Worldia, kun taas pojat päättivät matkata alligaattorimaailmaan katsomaan mm. alligaattoritaistelua. Olen aina halunnut käydä Disney Worldissa, eikä minua yhtään haitannut se, etten enää ole lapsi, koska kuitenkin kasvoin katsoen Disneyn piirrettyjä. Disney Worldissa on muistaakseni viisi tai kuusi erilaista teemapuistoa, joten monet perheet viettävät suunnilleen viikon koluten kaikki mahdolliset kohteet. Me menimme vain Magic Kingdomiin, joka on perinteisin puisto. Siellä näkee kello kolmelta iltapäivällä Disney-paraatin, jossa esiintyvät kaikki perinteiset Disneyhahmot kuten Minni ja Mikki, Aku Ankka, Tuhkimo, Aladdin, Peter Pan, Kaunotar ja hirviö jne. Mielestäni tämä teemapuisto oli kaikkein kiinnostavin, koska tunnistin hahmot lapsuudesta. Toinen kiinnostava teemapuisto olisi ollut Universal Park, jossa olisi voinut kokea Harry Potter maailman ihmeitä. Kaiken kaikkiaan Disney World oli mahtava. Linna keskellä Magic Kingomia on mahtava ja muutenkin lavasteet kaikkialla puistossa ovat hienoja. Koko puisto oli kuin unesta ja se näytti aivan ihanalta pieneltä kylältä, jossa jokainen rakennus on omanlaisensa. Mietin puistossa ollessani, että olisin voinut kuolla onnesta, jos olisin lapsena päässyt käymään puistossa. Lapsia puistossa näkyi pilvin pimein, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan koko teemapuisto tarkoitettu lapsille. Monet olivat pukeutuneet joksikin Disneyhahmoksi: tytöt yleensäkin prinsessoiksi tiukkoine nutturoineen.
Disney-kierroksen jälkeen päätimme lähteä outlet-kauppakeskusostoksille, jotta saisimme enemmän aikaa seuraavalle päivälle. Säätäti nimittäin ennusti todella kaunista ja lämpöistä ilmaa lauantaille, joten halusimme pyhittää sen rannalla makoilulle. Outletostosreissu oli mukava tosin hieman stressaava, koska yritin ostaa muutamia joululahjoja ja löytää repun itselleni. Outletostoskeskuksissa on se hyvä puoli, että kaikissa outleteissa on alennuksia ja että ne sijaitsevat vieri vieressä toistensa kanssa. Tässä ostosparatiisissa oli suunnilleen 140 liikettä. Mukaan minulla tarttui ainakin aurinkolasit, lompakko ja laukku.
Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen kohti länsirannikkoa, Meksikonlahden rannalle, koska säätädit varoittelivat kovasta tuulesta Atlantin rannikolla, jolloin emme voisi mennä uimaan ollenkaan. Päätimme siis ajaa autolla länteen muutaman tunnin ja viettää siellä koko päivän. Matka sujui mukavasti musiikkia kuunnellen, maisemia katsellen (näin muuten ensimmäistä kertaa appelsiiniviljelmän moottoritien vieressä) ja postikortteja kirjoitellessa. Rannalle päästyämme totesin Anna Maria Beachin olevan paras ranta, jossa olen koskaan ollut. Hiekka oli niin pehmeää, että voisin verrata sitä vehnäjauhoihojen karkeuteen, vesi oli niin kirkasta, että tuntui kuin olisin ollut tropiikissa, eikä rannalla ollut porukkaa nimeksikään. Lokkeja näkyi tosi paljon sekä myös pelikaaneja, ja vedessä saattoi nähdä muutaman pienen kalaparven. Rannalla lojutessa ja meressä lilluessa tuntui, kuin eläisin kolmatta kesää kuluvan vuoden aikana. Tajusin myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni uin avovedessä vielä marraskuussa.
Sunnuntaina lähdimme takaisin Lexingtoniin kolmen aikaan iltapäivällä. Päätimme kuitenkin käydä vielä ennen lähtöä katsastamassa Orlandon kantakaupungin. Parkkeerasimme auton parkkialueelle
ja lähdimme kävelemään aution kaupungin katuja pitkin. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen päädyimme pienen järven/suuren lammen rannalle, jonka kiersimme kävellen. Lammikko oli täynnä joutsenia, joiden joukkoon oli eksynyt yksi musta joutsenkin. Yhdellä sivulla lammikkoa oli käynnissä jonkinlaiset markkinat, jossa myytiin erilaisia ruokia ja välipaloja. Tapahtuma saattoi liittyä johonkin urheilutapahtumaan...
Katutaidetta Orlandossa
Tyypillinen kasvillisuusnäyte Floridassa
Musta joutsen
Joitakin korkeita pankkirakennuksia Orlandon kantakaupungissa.
Lento takaisin Lexingtoniin sujui oikein mukavasti. Kaverini koettivat ratkaista sudokua lentokoneen mainoslehtisestä, kun minä yritin lukea keskiviikon tenttiin. Kaiken kaikkiaan miniloma tuli tarpeeseen, koska opiskelu yliopistossa on suhteellisen haastavaa. Koko ajan pitäisi tehdä kotitehtäviä ja erilaisia kirjoitelmia kursseille. En oikein tahdo tottua opiskelurytmiin, koska Suomessa opiskeleminen ei vaadi näin paljon energiaa. Oli kuitenkin oikein mukava päästä hetkeksi pois kampukselta ja opiskeluilmapiiristä. Lomailu oli kuitenkin suhteellisen rankkaa, sillä nukahdin joka ilta kuin vauva päästyäni sänkyyn. Koko päivän kestäneet kävelyretket eivät tuntuneet rankoilta, koska koko ajan oli jotakin tekemistä. Illalla kuitenkin huomasi väsymyksen helpommin, kun istahti hetkeksi paikoilleen.
Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen kohti länsirannikkoa, Meksikonlahden rannalle, koska säätädit varoittelivat kovasta tuulesta Atlantin rannikolla, jolloin emme voisi mennä uimaan ollenkaan. Päätimme siis ajaa autolla länteen muutaman tunnin ja viettää siellä koko päivän. Matka sujui mukavasti musiikkia kuunnellen, maisemia katsellen (näin muuten ensimmäistä kertaa appelsiiniviljelmän moottoritien vieressä) ja postikortteja kirjoitellessa. Rannalle päästyämme totesin Anna Maria Beachin olevan paras ranta, jossa olen koskaan ollut. Hiekka oli niin pehmeää, että voisin verrata sitä vehnäjauhoihojen karkeuteen, vesi oli niin kirkasta, että tuntui kuin olisin ollut tropiikissa, eikä rannalla ollut porukkaa nimeksikään. Lokkeja näkyi tosi paljon sekä myös pelikaaneja, ja vedessä saattoi nähdä muutaman pienen kalaparven. Rannalla lojutessa ja meressä lilluessa tuntui, kuin eläisin kolmatta kesää kuluvan vuoden aikana. Tajusin myös, että ensimmäistä kertaa elämässäni uin avovedessä vielä marraskuussa. 
Sunnuntaina lähdimme takaisin Lexingtoniin kolmen aikaan iltapäivällä. Päätimme kuitenkin käydä vielä ennen lähtöä katsastamassa Orlandon kantakaupungin. Parkkeerasimme auton parkkialueelle 
Sunnuntaina pääsin vierailemaan amerikkalaisessa omakotitalossa. Halusin kaivertaa kurpitsan, joten eräs kaverini tarjoutui viemään minut hänen kotiinsa tekemään kurpitsataidetta sekä antamaan karkkeja lapsille. Matkalla toiselle puolelle Lexingtonia kävimme kaupassa ostamassa isot kurpitsat. Täydellisen kurpitsan valitseminen oli suhteellisen vaikeaa, sillä kurpitsoita oli kaupan edustalla vaikka kuinka paljon. Itse valitsin suhteellisen pyöreän kurpitsan, johon voisin kaivertaa hurjan ilmeen. Kurpitsan kaivertaminen alkoi kurpitsan sisällön putsaamisella. Kurpitsan seinät ovat 3-4 cm paksuja, mutta muutoin sisus on ontto. Sisällä on kuitenkin suuria siemeniä, jotka otimme talteen, jotta voisimme syödä paahdettuja kurpitsansiemeniä. Kun sisus oli tyhjennetty, suunnittelin haluamani kasvot kurpitsalleni, jonka jälkeen sahasin kurpitsanpaloja pois haluamistani kohdista. Kasvot piti suunnitella huolella, koska muutoin ilme olisi kärsinyt ylimääräisistä aukoista, joten suunnitelma oli hyvä tehdä huolella. Olin lopulta tyytyväinen omaan taiteelliseen tuotokseeni, sillä sain aikaiseksi suhteellisen pelottavan näköisen kurpitsan. Illalla söimme vielä erittäin hyvää kurpitsapiirakkaa, joka on kuulemma perinteinen jälkiruoka kiitospäivän aikaan eikä niinkään halloweenina. 
