Halloween

Halloweenia eli siis pyhäinpäivää vietetään joka vuosi 31.10. riippumatta viikonpäivästä. Tänä vuonna päivä sattui sunnuntaille. Alun perin halloween on kelttien talven alkamisen päivä, josta nimen lyhennekin tulee, pyhäinpäivän aatto "All Hallows Eve". Täällä Amerikassa juhlapäivään liittyy karkkien kerääminen ovelta ovelle, naamiaisasuun pukeutuminen sekä talon koristelu teeman mukaisesti pelottavan näköiseksi.

Itse en ole koskaan aikaisemmin kunnolla juhlinut halloweenia, joten oli hauska nähdä miten sitä täällä juhlitaan. Omakotitalot saivat koristeensa jo muutaman viikon etuajassa. Monet asukkaat koristelivat etupihansa ja kuistinsa oransseilla kurpitsoilla, lakanoilla, kummituksilla, varoitusteipeillä ja mitä nyt keksivätkään liittää halloweeniin. Katselin monestikin talojen etupihoja, kun lenkkeilin aamulla marathon-kurssillani erään asuinalueen katuja pitkin. Huomasin, että jos asukkaat koristelivat pihaansa, he koristelivat sen oikein kunnolla.

Halloweenia edeltävänä päivänä, lauantaina kuitenkin kävin Kings Islandilla viiden muun Smith hallissa asuvan opiskelijan kanssa. Kings Island on yksi Yhdysvaltain parhaista huvipuistoista täynnä ympäriämpäri pyöriviä vuoristoratoja. Koko huvipuistossa oli varmaankin noin 15-20 laitetta, joista osa oli tarkoitettu lapsille. Halusin kokeilla kaikki hurjimmat vuoristoradat, koska Suomen vuoristoradat tuntuivat viime vuonna hieman lällyiltä.  Täytyy kyllä myöntää, että olo oli ihan odotettavan oloinen muutaman hurjan vuoristoradan jälkeen. Jokaisen pääalaspäin menneen laitteen jälkeen tasapaino heitti mukavasti ja päässä jomotti. Tuntui vähän kuin aivot olisivat liikkuneen paikoiltaan :D Ei ollut välttämättä ihan tervettä...hihi. Mutta tämän huvipuistoreissun jälkeen ei kyllä tee yhtään mieli mennä Linnanmäelle tai Särkänniemeen vuoristorata-ajelulle. Kings Islandin vuoristoradat nimittäin olivat todellakin jonottamisen arvoisia. Ajelu kesti yleensä triplasti sen aikaa mitä Linnanmäen tai Särkänniemen vuoristoradat kestävät. Tässä huvipuistossa oli myös maailman pisin puinen vuoristorata, Peto (the Beast), sekä vuoristorata, jossa on muistaakseni maailman jyrkin pudotus, joka tuntuu aivan kuin 90 asteen pudotukselta. Hurjuudestaan huolimatta en pystynyt kiljumaan kaikissa vuoristoradoissa, koska kanssamatkustajani naurattivat hyvillä kommenteillaan. Puinen vuoristorata oli ehkäpä kaikkein hauskin, koska vaunu pomppi hurjasti kiskoilla, jolloin myös minä pompin istuimella, koska turvapuomi ei laskeutunut tarpeeksi alas. Nauroin varmaankin kolme minuuttia putkeen ja pitelin kramppaavia vatsalihaksia ja poskia.

Huvipuistoreissun jälkeen lähdin vielä eräisiin kotibileisiin muutaman kaverin kanssa. En onnistunut hankkimaan naamiaisasua, joten laitoin vaalean talvitakin päälle ja esitin eskimoa (tosin sattumalta). Kotibileet olivat kuin suoraan elokuvista: talo oli täynnä opiskelijoita, jotkut hieman huonommassa kunnossa kuin toiset, mutta kaikilla oli kuitenkin hauskaa. Kaikki olivat pukeutuneina mitä erinäisimpiin asuihin. Joku sanoikin minulle, kun ihmettelin suunnatonta luovuuden määrää asujen suhteen, että halloween on yksi tärkeimmistä juhlapyhistä, joten ihmiset aloittavat asujen tekemisen hyvissä ajoin jopa puoli vuotta etukäteen. Kaikkein luovimmat asut olivat varmastikin ranskalaisia pottuja esittävä poika tai shamppanjapulloksi pukeutunut tyttö. Täytyy kyllä nostaa hattua asujen tekijöille, sillä bileissä näkyi laidasta laitaan kaikenlaisia asuja. Tytöt olivat tosin monesti pukeutuneet ehkä hieman liikaakin paljastaviin asuihin, mutta ehkä se kuuluu amerikkalaiseen halloweeniin. Kotibileet tässä osoitteessa loppuivat tietenkin poliisin vierailuun, jolloin kaikki alle 21-vuotiataan kaikkosivat hetkessä, koska 21 vuotta on raja alkoholin ostamiselle ja juomiselle. Me lähdimme seuraaviin juhliin, jotka löytyivät lopulta naapuritalosta. Monet edellisten juhlien juhlijoista vaelsivat kaduilla hetken ajan etsien uusia bileitä ja osa päätyikin samaan paikkaan meidän kanssa. Lopulta tässäkin osoitteessa omistaja päätti, että karkelot loppuvat, jolloin päätimme kävellä kotiin.

Sunnuntaina pääsin vierailemaan amerikkalaisessa omakotitalossa. Halusin kaivertaa kurpitsan, joten eräs kaverini tarjoutui viemään minut hänen kotiinsa tekemään kurpitsataidetta sekä antamaan karkkeja lapsille. Matkalla toiselle puolelle Lexingtonia kävimme kaupassa ostamassa isot kurpitsat. Täydellisen kurpitsan valitseminen oli suhteellisen vaikeaa, sillä kurpitsoita oli kaupan edustalla vaikka kuinka paljon. Itse valitsin suhteellisen pyöreän kurpitsan, johon voisin kaivertaa hurjan ilmeen. Kurpitsan kaivertaminen alkoi kurpitsan sisällön putsaamisella. Kurpitsan seinät ovat 3-4 cm paksuja, mutta muutoin sisus on ontto. Sisällä on kuitenkin suuria siemeniä, jotka otimme talteen, jotta voisimme syödä paahdettuja kurpitsansiemeniä. Kun sisus oli tyhjennetty, suunnittelin haluamani kasvot kurpitsalleni, jonka jälkeen sahasin kurpitsanpaloja pois haluamistani kohdista. Kasvot piti suunnitella huolella, koska muutoin ilme olisi kärsinyt ylimääräisistä aukoista, joten suunnitelma oli hyvä tehdä huolella. Olin lopulta tyytyväinen omaan taiteelliseen tuotokseeni, sillä sain aikaiseksi suhteellisen pelottavan näköisen kurpitsan. Illalla söimme vielä erittäin hyvää kurpitsapiirakkaa, joka on kuulemma perinteinen jälkiruoka kiitospäivän aikaan eikä niinkään halloweenina.

Kurpitsojen valmistumisen jälkeen asetimme ne kuistille ja sytytimme kynttilät niiden sisälle. Jäimme ulos odottamaan karkinjanoisia lapsia, jotka kiersivät ovelta ovelle pelottaviin asuihin pukeutuneina. Eräs pieni poika oli pukeutunut hämähäkkimieheksi, toinen erittäin pelottavan näköiseksi vampyyriksi ja kolmas oli jokseenkin erikoinen, sillä hänellä oli suorat mustat housut sekä kauluspaita ja viulu, jolla hän soitti pienen lurituksen rämpyttämällä viulunkieliä kitaran tapaan. Kuulimme saman sävelmän uudelleen ja uudelleen aina kun hän saavutti jonkun talon oven. Voi poikaparan vanhempia. Söpöimpiä olivat tietenkin pienimmät lapset, jotka osasivat juuri ja juuri puhua saati kävellä. Ovella odotellessamme söimme myös paahdettuja kurpitsansiemeniä, jotka oli pyöritelty öljyssä sekä suolassa ja paahdettu uunissa. Maku oli hieman samanlainen kuin popcornin maku, mutta mielestäni parempi.

Tämän viikonlopun jälkeen sain yliviivata kolme tavoitettani täytyy-tehdä-Amerikan-matkan-aikana- listalta: vierailu amerikkalaisessa kodissa, ajelu hurjassa vuoristoradassa sekä amerikkalaiset kotibileet. Amerikkalainen koti oli kuin suoraan elokuvista tai tv-ohjelmista. Tässä talossa oli kolme kerrosta: ylimmässä kerroksessa oli vanhempien makuuhuone sekä kaksi vierashuonetta, ensimmäisessä kerroksessa oli yleiset tilat kuten keittiö, olohuone, ruokasali sekä työhuone, ja alimmassa kerroksessa oli toinen televisiohuone sekä kaverini makuuhuone. Periaatteessa kellarikerros oli kuin pieni asunto ison talon sisällä. Suomalaiseen kotiin verrattuna amerikkalaiset kodit ovat monimutkaisempia, sillä yleensä jokaiseen makuuhuoneeseen on yhdistetty kylpyhuone tai ainakin toiletti. Lisäksi näissä kodeissa on paljon kaappeja ja vaatehuoneita, jotka tekevät yhdessä lukuisten kylppäreiden kanssa kodeista sokkeloisempia. Monissa kodeissa on myös kokolattiamatot suurimmassa osassa huoneita.