Hello America

Nyt olen siis jo asettunut asumaan Kentuckyyn University of Kentuckyn kampusalueelle. Tulin maahan pitkän, n. 17 tuntia kestäneen lentomatkan jälkeen tasan viikko sitten tiistai-iltana paikallista aikaa. Suomessa kello oli silloin ehkäpä 5-6 aamulla, joten mun aika laahaa 7 tuntia jäljessä tottumaani Suomen aikaa. :)




Lennot sujuivat oikein kivasti. Ensimmäisellä lennolla sain superhyvän sämpylän (verrattuna siis normaaliin lentokoneruokaan) ja koska lentokentällä piti olla tosi aikaisin, niin nukuin koneessa vähän aikaa. Ensimmäinen välilasku oli Lontoossa Heathrown kentällä, josta siirryin passin- ja viisumintarkastuksen jälkeen Chicagoon menevän koneen lähtöportille. Onneksi viisumin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Chicagon lento oli pisin koskaan lentämäni matka ja oikeastaan paras matka ikinä, koska koneessa näytettiin elokuvia ja ruokaa ja juomaa sai koko ajan. Ei tarvinnut kuin käydä sanomassa lentoemännälle, että haluaisin juotavaa. Tämä osoittautui perin amerikkalaiseksi tavaksi... Tällä lennolla keskustelin myös vähän kahden chicagolaisen kanssa, äiti ja poika, jotka olivat tulossa Kreikasta lomalta. He sanoivat, että minun on ehdottomasti käytävä Chicagossa ja mainitsivat muutaman museon ja nähtävyyden. Chicagosta aion todellakin nähdä muutakin kuin vain lentokentän.



Chicagon kentällä huomasin tietenkin, että suomalainen puhelimeni ei toiminutkaan, joten en voinut lähettää minkäänlaista väliaikatietoja matkan kulusta. Seikkailin kuitenkin kentällä läppäri kädessä etsien langatonta Internet-yhteyttä. Yhteys löytyi, kait, mutta se olisi maksanut jotain. Yhteyttä etsiessäni eräs kansasilainen tyttö alkoi jutella kanssani ja menimme syömään yhteen O'Haran lentokentän lukuisista ravintoloista. Lentojen välinen vaihtoaika menikin passin-/viisumintarkastuksen, syömisen ja juttelemisen lomassa tosi nopeasti. Viimeinen lento oli varsin lyhyt, 1,5 tuntia, ja aika tuntui vieläkin lyhyemmältä rupatellessa vieressä istuvan kentuckylaisen hevosagentin kanssa.



Lexingtonin kentällä minua oli vastassa yliopiston puolesta Macy-niminen tyttö, joka ajoi valtavalla lava-autollaan minut kampukselle ja jäi odottamaan, että sain kaikki paperit valmiiksi asuntolan aulassa. Seuraavana aamuna hän tuli seurakseni aamiaiselle ja opasti minut kirjaston auditorioon infotilaisuuteen.